Isojäärän synty

Mitä nuo tytöt oikein tekevät? Eihän tuo ole turkishattu!

...nyt minun puusydämeni on aivan syrjällänsä. Tässä huoneessa luotiin jotakin minulle niiiin mieluisaa. Aluksi en ollenkaan käsittänyt, mistä on kysymys.

Vaahtomuovia leikattiin. Tyhjiä pulloja liimattiin näihin kappaleisiin, niitä pinottiin päällettäin ja lopuksi koko komeus liimattiin maalivahdin kypärään???

Se oli kuin jonkin muinaisen otuksen pääkallo, jossa törötti surkeat jäniskorvat tai mikä lie.

Mutta sitten!!!

Esi-isäni astui huoneeseen. Hökötyksen ylle vedettiin lohikäärmeen pääpressu ja siinä se oli!

Itse ISOJÄÄRÄ lohikäärme.

Mutta ei ollut vielä lohikäärmeen aika. 

Koko porukka oli taas livistänyt jonnekin. Liihotin käytävän kattoa hipoen perässä. Hmmmm! Ninjaharkat...

SUSAN SUKKAHEVOSET

Susa, meidän ohjaaja, joka on vuoden jos toisenkin järjestänyt kerholaisille mitä makeimpia askartelujuttuja tempaisi taas.

Sukkahevoskilpailut! Ensin käytöstäpoistetuista sukista, villalangasta, nauhoista, napeista ja luonnonoksavarresta tehtiin hevoset. Ja kauniit hevoset he tekivätkin.

Kun he saivat hevoset valmiiksi niin perjantaina mentiin sitten saliin. Toisen luokan Ulla ope oli mukana tuomarina, siltä se minusta vaikutti ja  niin tietysti minä perässä...

Ja pidettiin laukkakilpailut.

Tuli äkkilähtö, kun melkein näkivät minut ja niinpä en osaakaan kertoa kuka voitti, mutta

meno oli hyvä niin kauan kuin minä sitä seurasin... 

TANSSIHARJOITUKSIA

Aika-ajoin iltiksessä on tyhjää ja hiljaista. Täältä kyllä lähdetään kovalla metelillä ja  palataan nauraen. Tiedän, että silloin on oltu harkoissa - tanssitreeneissä.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä sitä, että myös minä  lähden täältä. Nousen  siivilleni ja liidän koulun käytävän kattoa hipoen sinne... saliin...näyttämölle. Ja asetun tarkkailemaan mustien verhojen poimuun. Olen kuin varjo, joka seuraa tunnelmien ja tapahtumien kintereillä.

Treenit! Ne on totista työtä ja hulinaa.