Aika-ajoin iltiksessä on tyhjää ja hiljaista. Täältä kyllä lähdetään kovalla metelillä ja palataan nauraen. Tiedän, että silloin on oltu harkoissa - tanssitreeneissä.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä sitä, että myös minä lähden täältä. Nousen siivilleni ja liidän koulun käytävän kattoa hipoen sinne... saliin...näyttämölle. Ja asetun tarkkailemaan mustien verhojen poimuun. Olen kuin varjo, joka seuraa tunnelmien ja tapahtumien kintereillä.
Treenit! Ne on totista työtä ja hulinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti